Parin unettoman yön jälkeen päätin tänään lähteä ulos kävelylle kuudelta
aamulla. Mä en rehellisesti sanottuna muista milloin viimeksi mä olisin
ollut siihen aikaan hereillä ilman herätyskelloa, sen verran kuitenkin
olen iltaihminen ettei aikaiset aamut ole ihan se mun juttu. Silti siinä
kävellessäni heräilevän kaupungin läpi olin iloinen siitä, että mä olin
hereillä. Huolimatta siitä, että koko yö edeltävän tavoin oli mennyt
valvoen.
Ennen Tampereelle muuttoa mä olen asunut aina sellaisissa paikoissa,
että lähin uimapaikka (tai mikä tahansa vesistö) on ollut suhteellisen
pitkän automatkan päässä. Tampereella on jotenkin niin luksusta, kun
keskustassa on tuo Tammerkoski ja rautatieaseman läheltä uimapaikkoja
löytyy 3-4 kilometrin säteeltä. Tammerkosken alue on muutenkin yksi mun
lempipaikoista täällä Tampereella, joka kerta lähistöllä ollessa on
pakko hiljentää vauhtia sen verran, että ehdin ihastella maisemia. Vielä
näin melkein vuoden täällä asumisen jälkeen mä olen iloinen siitä, että
mä vihdoin päädyin tänne ja nyt sain ilmeisesti siskonkin tänne ihan
oikeasti asumaan. Tämä kaupunki on ja tulee aina olemaan yksi mun
rakaimmista kaupungeista - ehkä jopa se kaikista rakkain, niin
kliseiseltä ja tyhmältä kuin se ehkä kuulostaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti